sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Suurta surua, mutta myös jotain valmista

Blogihiljaisuutta on kestänyt taas jonkin aikaa... Ei ollut tarkoitus pitää näin pitkää taukoa, mutta elämä ei aina mene niin kuin ajattelee tai oikeastaan niin käy aika harvoin. 

Muutama päivä edellisen postauksen jälkeen maailmamme keikahti pahasti. Isäni nuorempi sisko menehtyi äkillisesti omassa kodissaan. Ikää oli vasta hiukan päälle kuudenkymmenen, eikä mitään viitteitä tällaisesta ollut tiedossamme. Eikä siinä vaiheessa, kun hänet löydettiin, enää ollut mitään tehtävissä. :`( 

Ensimmäiset päivät ja viikot ovat olleet suurta surua ja epäuskoa sekä epätietoisuuttakin. Tämä tilanne ei vain tästä muutu, vaikka haluaisi jonkun herättävän tästä painajaisesta.

Nyt tällä viikolla olen hiljalleen pystynyt taas ottamaan puikkoja käteen ja keskittymään hetkeksi siihen. Työn alla minulla on ollut tammikuulta asti tilauksesta vauvan neulehaalari. Sain sen lopultakin torstaina valmiiksi asti.


Vähän osviittaa on katsottu yhteishyvän sivuilta, mutta muokkasin mallia aika railakkaasti. Lopulta hyödynsin siitä vain oikeastaan vähän mittoja ja aloituksen silmukkamäärän. Loppu on sovellusta. Koko lienee n.68-70cm. Nalle-lankaa meni yhteensä noin 300g. (tarkennan määrää myöhemmin) Puikkoja oli vähän joka lähtöön, ainakin bambupuikot, AddiClicksit, tavalliset metalliset ja KnitProtkin oli matkassa mukana, pyöröinä ja normisukkiksina.  ;)


Yläosassa takana pari valkoista "extraraitaa". Lanka meni niin tipalle, että luulin jo tarvivani uuden kerän, mutta selvisin kahdella kerällä ruskeaa. Kolmannesta otin ehkä 2metriä kappaleiden yhdistämiseen. Tarkalle siis meni!


Kiinnitykseksi ompelin vetoketjun. Se on helppo vauvalle puettaessa. Kaulus oli ohjeessa tehty kaksinkertaiseksi ja tein sen myös tässä. Samalla sain piilotettua vetoketjun pään mukavasti sinne taitoksen sisään, ettei se vaan pääse painamaan pienen leukaa. 




Tässä haalari onkin jo hurmaavan pienen miehen päällä. Reilusti on kasvunvaraa, mutta niin oli tarkoituskin. :)  Tässä vielä hihat ja lahkeensuut on käännettyinä, joten sieltä tulee vielä tarpeen mukaan lisää mittaa. Kuitenkin tätä voi jo hyvinkin käyttää, niin iso se ei sentään ole.
Prinssillä on ikää vasta vajaa kuukausi ja sen huomaa tuosta vielä niin vauvamaisesta asennosta. Kädet tiukasti rinnalla kippurassa.  <3





Ihana pieni!!











Seuraavaksi täytyy ottaa työn alle jo pitkään kesken olleet sukat.Oikeastaan niitä on kaksikin paria kesken. Eipähän tarvitse miettiä, mitä seuraavaksi aloittaisi. Sen verran on ajatukset hukassa ja harhateillä.

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!

Martta

3 kommenttia:

MariJ kirjoitti...

Otan osaa suruusi! Elämä kuitenkin jatkuu, siitä on kuvan pikkukaveri hyvänä esimerkkinä. Kauniin haalarin olet neulonut!

riikuska kirjoitti...

Osaanottoni! Kauniin ja lämpöisen haalarin olet neulonut pienelle. Vetoketju on kyllä kaikista kätevin pukemisen kannalta ja kasvunvaraa on aina hyvä olla.

Martta kirjoitti...

Kiitos teille blogiystävät! Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Tämä pikkumies on kyllä hurmaava. <3