torstai 20. helmikuuta 2014

Talven hankaluuksia

Tämän huushollin pienempi (ja kauniimpi) rinsessa on kotoisin kaukaa Ranskan maalta. Hänen esivanhempansa ovat olleet seuraneiteinä ja -herroina ranskan hovissa. Arvata saattaa, että sieltä hienoista oloista kotoisin olevana on vaikea sopeutua näihin meidän talvioloihin. ;) Pieni pakkanen menettelee, mutta mitä kovemmaksi pakkanen kiristyy, sitä nopeammiksi käy neidin pissalenkit. Silloin ei juuri haistella eikä kusebookkia päivitellä! Toinen ongelma tulee, kun sataa uutta lunta ja asteita on suunnilleen nolla. Sitten käy näin:





Suurimman lumipallon halkaisija oli varmaan yli 10cm, vaikka sitä ei tästä kuvasta niin huomaisikaan. Mutta joka tapauksessa rinsessalla oli koko maha ja tassut niin raskaina lumipalloista, että käveleminen oli jo tosi hankalaa. Etutassut oli oikeastaan kaksi suurta lumipaakkua! Loppulenkki pitikin kantaa ressukkaa. Lämmin suihku kuitenkin auttaa onneksi aika nopsasti. Nyt kyllä lumi oli jo tiivistynyt niin tiukoiksi palloiksi, että kauan sai lämpimällä vedellä paakkuja sulatella! 


Paljonhan tämän rodun edustajilta leikataan turkki lyhyeksi syksyin ja keväin. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että coton se tulearit ovat pitkäturkkisia koiria ja siksi en halua leikata turkkia lyhyeksi. Vaikkakin juuri talvella sekä kevään ja syksyn kurakeleillä on käynyt mielessä turkin lyhentäminen. Moni niin tekeekin juuri "kotikoirille". Näyttelykoirat on toki erikseen. Mielestäni Riia olisi ihan kuin eri koira, jos turkki olisi lyhyt. Se on vain minun mielipiteeni. :)


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Ison miehen sukat

Tänään on ollut hieno päivä olympialaisissa näin suomalaisittain! Hiihdosta hopeaa ja kultaa sekä jääkiekossa päästään taistelemaan mitalista ruotsia vastaan! Varmasti hienoja hetkiä luvassa siitäkin pelistä. Sprinttifinaalit ja Suomi-Venäjä-peli olivat niin jännittäviä, että oli pakko ottaa joku käsityö käteen.

Siinä jännitellessä sain tehtyä loppuun jo viime vuonna aloitetut sukat 7veikasta.
Koko piti olla iso, joten aloitin sukat 60 silmukalla ja puikot oli 4,5milliset (ensin normi metalliset ja lopuksi KnitProt ja mulla on suht tiukka käsiala, joten siksi tämä koko) Jalkaterässä silmukoita oli 62.  Kun aloitin sukkia metallipuikoilla, tuntui niiden tekeminen jotenkin niin hankalalta. Kädet tulivat kipeiksi ja puikot hankasivat milloin mihinkin. KnitProt oli silloin varattuina, joten näin piti tehdä. ;) Värit ovat niin perusvärit kuin ikinä, harmaa ja muutama musta raita varrensuussa. (Värit:harmaa 048 erä 5222 ja musta 099 erä 5266)


Jossain vaiheessa mietinkin, miksi nämä jotenkin junnasivat paikoillaan siinä kantapään kohdalla. Puikothan siihen oli syynä! ;) (ei mitään syytä siinä, että inhoan melkein tehdä kantapäätä...) Nyt sain vihdoin vaihdettua puikot ja heti alkoi homma edetä. Kokoa sukilla on noin 46 jopa 47. Sai siinä tikutella teräosaa aikansa. :) Jännittäessä se kuitenkin meni aika mukavasti. Kohta huomasin, että pitää alkaa tehdä kärkikavennuksia. Toisen sukan kohdalla huomasin jossain vaiheessa, että yhdellä puikolla oli 9 silmukkaa ja muilla 13. :D  Olin kai kaventanut vain yhdellä puikolla muutaman kerran enemmän! Purkuunhan se meni. Toisella kerralla luonnistui paremmin ja sain kärjet tehtyä suunnilleen samanlaisiksi. Ja kokokin näytti olevan aika sama molemmissa, joten ihan hyvin se meni jännityksestä huolimatta!
Lankaa meni näihin sukkiin yhteensä 178g, josta mustaa meni 10g. Malli ihan tavallinen perussukka vahvistetulla kantapäällä ja kärki leveällä nauhakavennuksella tehty. Siinäpä ne tärkeimmät asiat muistiin.


Mahtaakohan joku muistaa tällaista vilahtaneen täällä blogissa joskus aikakausia sitten? ;)  Tämäkin projekti on tyssännyt yllättäen siihen kantapään kohtaan... Eikä nyt kyllä voi laittaa puikkojen syyksi. KnitProt on käytössä. Josko seuraavaksi tekisin nämä loppuun! Väri tässä oikea, mutta salaman takia kuvio erottuu vähän kehnosti. Eipä se mitään. Toivottavasti sitten valmiina saa parempia kuvia...



Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Martta

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Suurta surua, mutta myös jotain valmista

Blogihiljaisuutta on kestänyt taas jonkin aikaa... Ei ollut tarkoitus pitää näin pitkää taukoa, mutta elämä ei aina mene niin kuin ajattelee tai oikeastaan niin käy aika harvoin. 

Muutama päivä edellisen postauksen jälkeen maailmamme keikahti pahasti. Isäni nuorempi sisko menehtyi äkillisesti omassa kodissaan. Ikää oli vasta hiukan päälle kuudenkymmenen, eikä mitään viitteitä tällaisesta ollut tiedossamme. Eikä siinä vaiheessa, kun hänet löydettiin, enää ollut mitään tehtävissä. :`( 

Ensimmäiset päivät ja viikot ovat olleet suurta surua ja epäuskoa sekä epätietoisuuttakin. Tämä tilanne ei vain tästä muutu, vaikka haluaisi jonkun herättävän tästä painajaisesta.

Nyt tällä viikolla olen hiljalleen pystynyt taas ottamaan puikkoja käteen ja keskittymään hetkeksi siihen. Työn alla minulla on ollut tammikuulta asti tilauksesta vauvan neulehaalari. Sain sen lopultakin torstaina valmiiksi asti.


Vähän osviittaa on katsottu yhteishyvän sivuilta, mutta muokkasin mallia aika railakkaasti. Lopulta hyödynsin siitä vain oikeastaan vähän mittoja ja aloituksen silmukkamäärän. Loppu on sovellusta. Koko lienee n.68-70cm. Nalle-lankaa meni yhteensä noin 300g. (tarkennan määrää myöhemmin) Puikkoja oli vähän joka lähtöön, ainakin bambupuikot, AddiClicksit, tavalliset metalliset ja KnitProtkin oli matkassa mukana, pyöröinä ja normisukkiksina.  ;)


Yläosassa takana pari valkoista "extraraitaa". Lanka meni niin tipalle, että luulin jo tarvivani uuden kerän, mutta selvisin kahdella kerällä ruskeaa. Kolmannesta otin ehkä 2metriä kappaleiden yhdistämiseen. Tarkalle siis meni!


Kiinnitykseksi ompelin vetoketjun. Se on helppo vauvalle puettaessa. Kaulus oli ohjeessa tehty kaksinkertaiseksi ja tein sen myös tässä. Samalla sain piilotettua vetoketjun pään mukavasti sinne taitoksen sisään, ettei se vaan pääse painamaan pienen leukaa. 




Tässä haalari onkin jo hurmaavan pienen miehen päällä. Reilusti on kasvunvaraa, mutta niin oli tarkoituskin. :)  Tässä vielä hihat ja lahkeensuut on käännettyinä, joten sieltä tulee vielä tarpeen mukaan lisää mittaa. Kuitenkin tätä voi jo hyvinkin käyttää, niin iso se ei sentään ole.
Prinssillä on ikää vasta vajaa kuukausi ja sen huomaa tuosta vielä niin vauvamaisesta asennosta. Kädet tiukasti rinnalla kippurassa.  <3





Ihana pieni!!











Seuraavaksi täytyy ottaa työn alle jo pitkään kesken olleet sukat.Oikeastaan niitä on kaksikin paria kesken. Eipähän tarvitse miettiä, mitä seuraavaksi aloittaisi. Sen verran on ajatukset hukassa ja harhateillä.

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!

Martta