perjantai 19. heinäkuuta 2013

Monenlaisia kädentaidon tuotoksia

Viimeisen viikon aikana olen tehnyt monenlaisia käsitöitä ja "käsitöitä".  Varoitus: tulossa pitkä ja sekava postaus...

Pitkästä aikaa uskaltauduin ystäväni kanssa hillasuolle suuren saaliin toivossa. :) 

(kuva: Yle Uutiset)


Toki saalistakin sain jonkin verran, mutta kovin suuria ei tällä mun romulla kropalla kannata kuvitellakaan. Seuraavat pari päivää vietinkin enimmäkseen vaakatasossa. Mutta kävinpä kuitenkin!

Seuraavaksi suunnistin ystäväni kanssa mustikkametsään! Mustikat olivat näillä korkeuksilla vielä jonkin verran raakoja. Kypsiä piti vähän erotella joukosta, mutta melkein puoli ämpäriä sain saalista joka tapauksessa. Olin tyytyväinen! Perkaaminen oli sitten vähän työläämpi juttu, kun poimurilla tuli poimittua.


Sain seurakseni pari reipasta neitokaista, veljentyttäriä, joiden kanssa oli mukava touhuta yhdessä monenlaista. Lisäksi sain muutamia siskontyttöjä käymään kylässä ja he myös halusivat jotain askarrella. Etsimme pinon kananmunakoteloita ja rupesimme repimään niistä sytytysruusuja. Niistä on ollut todella monessa blogissa asiaa joitakin aikoja sitten. Lämpenen monesti uusille asioille vähän myöhemmin kuin muut. Siksi kai minä askartelen ruusuja nyt, kun muut ovat ehkä jo asian unohtaneet. ;) 

 

 Niitä tuli tehtyä aika reilusti yli sen, mitä jaksoimme kerralla steariinissa kastella. Laitoimme ruusut jemmaan odottelemaan taas inspiraatiota. :) 







 

Kastelimme ruusut ensin valkoisessa steariinissa pari kertaa ja sitten tummassa ruskeassa/mustassa viimeisen kerran. Värit määräytyivät sen mukaan, minkä värisiä kynttilän jämiä meillä sattui olemaan varastoissa.
Toivottavasti tuleva syksy tuo tullessaan myös runsaasti kynttilän jämiä, jotta pääsemme taas sotkemaan steariinilla. ;) 

Anteeksi vähän epätarkka kuva! :(


Aika paljon niitä tuli. Pakkasin ne kahdeksan kappaleen paketeihin. Suunnitelmana on viedä ne joulun alla jonnekin myyjäisiin myyntiin.

Seuraavaksi tartuimme pakastimen sisältöön ja höyrytimme mehuksi melkein kaikki loput viimevuotiset puolukat, herukat ja karpalot. Sain pakasteeseen tilaa uusille marjoille ja lisäksi herkullista kotimehua.  




















Marjojen mehustuessa kokosimme 1000 palan palapeliä. Eiffel-torni muodostui aika pian tunnistettavaksi. Koko pelin kokoamiseen meillä kolmella meni vajaa vuorokausi. Toki muutakin ehdimme touhuta pelin lomassa. 


Vihdoin niihin oikeisiin käsitöihin!! Äitini on joskus yli 20v sitten painanut kankaalle "äidin pieni kullannuppu"-kuvia ja niistä oli tarkoitus jo silloin ommella vauvojen pussilakanoita. Jostain syystä nämä kaksi oli jäänyt jonnekin kaapin nurkkaan ompelemattomina lojumaan. Kun lainasin äidiltä saumurin, hän oli löytänyt nämä ja toi minulle ommeltaviksi. Vihdoinkin nyt sain tehtävän tehtyä.







  Pohjavärinä näissä lakanoissa on vaaleanvihertävä puuvillakangas. Kuvissa väri näyttää taittuvan enemmän siniseen kuin vihreään.


Jokaisessa kulmassa on tällainen ihastuttava ruusupainatus. :)  Kivan näköiset pussilakanat näistä tuli.

Puikotkin on heilunut ja virkkuukoukkukin pitkästä aikaa. Vielä ei mitään valmista ole sillä rintamalla tullut. Toivottavasti pian! Ensi viikoksi olen taas lähdössä reissun päälle, joten olen blogipimennossa, mutta käsityöt lähtevät mukaan. Sitä en tiedä, minkä verran ehdin puikkoja heiluttaa, mutta jokaisessa mahdollisessa välissä kuitenkin. :)

Voikaa hyvin! Mukavaa viikonloppua jokaiselle lukijalle ja touhukasta tulevaa viikkoa!!

Martta

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kuulumisia pitkästä aikaa

Blogi on elänyt hiljaiseloa viimeiset pari kuukautta, ainakin uusien kirjoitusten osalta. Kävijälaskuri on kuitenkin naksuttanut ihan kiitettäviä lukemia siihen nähden. Siitä kiitos kaikille kävijöille!

Käsityökuntoni ja samalla -innostukseni on ollut jäissä toukokuun lopulla tehdyn oikean olkapään (olen oikeakätinen) leikkauksen jälkeen. Kolmeen viikkoon ei kädellä saanut tehdä yhtään mitään, sitten on vähitellen saanut alkaa liikutella. Vieläkään ei kuitenkaan saa nostaa kovin raskaita, lääkärin sanojen mukaan pari-kolme kuukautta vain maitopurkin painoisia saa tällä oikealla kädellä käsitellä. Ja se ei ole kovin paljon!

Muuten kuntoutuminen on edennyt mukavasti, mutta tuo painorajoitus aiheuttaa välillä päänvaivaa. Kun on niin vaikea muistaa, ettei saisi nostaa, kun käsi ei ole kipeä ja aina on tottunut tuolla oikealla nopsasti tekemään. Ajattelin aiemmin, että kipu varmaan muistuttaa, mutta eipä se niin mennytkään. Toisaalta hyvä niin. Toivottavasti tästä kuitenkin vielä jonkinmoinen työkäsi tulisi.

Blogien seuraaminenkin on ollut tauolla, kun niin harmitti, ettei itse saanut mitään tehdä. Sitten kesä ja muu elämä vei mennessään ja aikaa lipsahti aika kauan. Nyt olen aloittanut taas blogien seuraamisen ja sieltä se pikkupikkuhiljaa alkaa minunkin neuleinnostukseni nostaa päätään. Jospa tässä ei vielä ole toivo menetetty noiden keskeneräistenkään suhteen. Ehkä ne tässä valmistuu.

Tällä kertaa tällainen tylsä, kuvaton postaus. Jospa pian kuitenkin päivittäisin myös noiden keskeneräisten juttujen tämänhetkistä tilannetta.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle!!

Martta