Pitkästä aikaa uskaltauduin ystäväni kanssa hillasuolle suuren saaliin toivossa. :)
(kuva: Yle Uutiset) |
Seuraavaksi suunnistin ystäväni kanssa mustikkametsään! Mustikat olivat näillä korkeuksilla vielä jonkin verran raakoja. Kypsiä piti vähän erotella joukosta, mutta melkein puoli ämpäriä sain saalista joka tapauksessa. Olin tyytyväinen! Perkaaminen oli sitten vähän työläämpi juttu, kun poimurilla tuli poimittua.
Sain seurakseni pari reipasta neitokaista, veljentyttäriä, joiden kanssa oli mukava touhuta yhdessä monenlaista. Lisäksi sain muutamia siskontyttöjä käymään kylässä ja he myös halusivat jotain askarrella. Etsimme pinon kananmunakoteloita ja rupesimme repimään niistä sytytysruusuja. Niistä on ollut todella monessa blogissa asiaa joitakin aikoja sitten. Lämpenen monesti uusille asioille vähän myöhemmin kuin muut. Siksi kai minä askartelen ruusuja nyt, kun muut ovat ehkä jo asian unohtaneet. ;)
Niitä tuli tehtyä aika reilusti yli sen, mitä jaksoimme kerralla steariinissa kastella. Laitoimme ruusut jemmaan odottelemaan taas inspiraatiota. :)
Kastelimme ruusut ensin valkoisessa steariinissa pari kertaa ja sitten tummassa ruskeassa/mustassa viimeisen kerran. Värit määräytyivät sen mukaan, minkä värisiä kynttilän jämiä meillä sattui olemaan varastoissa.
Toivottavasti tuleva syksy tuo tullessaan myös runsaasti kynttilän jämiä, jotta pääsemme taas sotkemaan steariinilla. ;)
Anteeksi vähän epätarkka kuva! :(
Aika paljon niitä tuli. Pakkasin ne kahdeksan kappaleen paketeihin. Suunnitelmana on viedä ne joulun alla jonnekin myyjäisiin myyntiin.
Seuraavaksi tartuimme pakastimen sisältöön ja höyrytimme mehuksi melkein kaikki loput viimevuotiset puolukat, herukat ja karpalot. Sain pakasteeseen tilaa uusille marjoille ja lisäksi herkullista kotimehua.
Marjojen mehustuessa kokosimme 1000 palan palapeliä. Eiffel-torni muodostui aika pian tunnistettavaksi. Koko pelin kokoamiseen meillä kolmella meni vajaa vuorokausi. Toki muutakin ehdimme touhuta pelin lomassa.
Vihdoin niihin oikeisiin käsitöihin!! Äitini on joskus yli 20v sitten painanut kankaalle "äidin pieni kullannuppu"-kuvia ja niistä oli tarkoitus jo silloin ommella vauvojen pussilakanoita. Jostain syystä nämä kaksi oli jäänyt jonnekin kaapin nurkkaan ompelemattomina lojumaan. Kun lainasin äidiltä saumurin, hän oli löytänyt nämä ja toi minulle ommeltaviksi. Vihdoinkin nyt sain tehtävän tehtyä.
Pohjavärinä näissä lakanoissa on vaaleanvihertävä puuvillakangas. Kuvissa väri näyttää taittuvan enemmän siniseen kuin vihreään.
Jokaisessa kulmassa on tällainen ihastuttava ruusupainatus. :) Kivan näköiset pussilakanat näistä tuli.
Puikotkin on heilunut ja virkkuukoukkukin pitkästä aikaa. Vielä ei mitään valmista ole sillä rintamalla tullut. Toivottavasti pian! Ensi viikoksi olen taas lähdössä reissun päälle, joten olen blogipimennossa, mutta käsityöt lähtevät mukaan. Sitä en tiedä, minkä verran ehdin puikkoja heiluttaa, mutta jokaisessa mahdollisessa välissä kuitenkin. :)
Voikaa hyvin! Mukavaa viikonloppua jokaiselle lukijalle ja touhukasta tulevaa viikkoa!!
Martta
2 kommenttia:
Hurraa bravo! Pistit sitte paremmaksi, ku minä! En nimittäin oo käyny hillasuolla, vaikka siihen ois ollu mahollisuuski. Hyvältä kuulostaa! :) Tuuppa käymään lumppaperälläki!
Janne: Wau! Jossakin kuitenkin vielä pystyin pistämään paremmaksi!! ;)
Tuunhan minä käymään heti ensi tilassa. ;) Terveisiä perheellesi!
Lähetä kommentti